Käyttäjälähtöinen rakennuttaminen auttaa kaupunkien välisessä kilpailussa uusista asukkaista. Kun asukas on aidosti voinut vaikuttaa kotinsa rakentamiseen, juurruttaa se perheen tiukemmin kyseiseen kuntaan. Vastaavasti kunta voi palvelua hyödyntäen kohdentaa uusasukas markkinointia hyvinkin kohdennetuille asukasryhmille. Kaupungin vetovoiman odotetaan kasvavan, kun omatoimisen asuntotarjonnan kasvattaminen houkuttelee uusia veronmaksajia.

Asuminen ja rakentaminen on kohdannut uusia haasteita joihin julkispuolen ollut vaikea tuoda ratkaisuja. RENTO –palvelu auttaa ryhmärakennuttamis- tai muiden käyttäjälähtöisten rakennuttamishankkeiden toteutumista ja voi siten tuoda kuntien sekä kaupunkien asuntomarkkinoille kipeästi kaivatun vaihtoehdon samalla asettaen rakennusalalle uudenlaisen hinta- että laatuhaasteen. Se voi vastata mielekkäällä tavalla yhdyskuntarakenteen tiivistämisen sekä edullisen asumisen tarpeisiin. Mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen lisää sosiaalista eheyttä ja työvoiman tarjontaa kasvukeskuksissa. Se edistää kuntien asunto- ja sosiaalipoliittisia tavoitteita. Mahdollisuudet arkiseen yhteisöllisyyteen ja esimerkiksi lapsiperheiden sekä ikääntyvien hoivapalveluiden järjestämiseen paranevat.

RENTO –palvelu edesauttaa käyttäjälähtöisen rakennuttamisen yleistymistä, jonka on nähty monipuolistavan asuntokantaa. Palvelumalli huomioi myös vihreän rakentamisen tuoden tarjolle teolliseen puurakentamiseen perustuvan tilaelementti toteutuksen, jolla voidaan tuottaa ratkaisuja yhtä vaivattomasti niin kerrostalo, rivitalo kuin omakotitalo asumiseenkin.  Toisaalta se mahdollistaa myös uudenlaisienkin asuntotyyppien markkinoille tuloa, esimerkkinä townhouse ja uus-loft  tyyppiset asunnot.

Kaupungin/kunnan tulisi tontinvarauksessa asettaa etusijalle ryhmärakentajien ja muiden asunnontarvitsijoiden lukuun toimivat rakennuttajat sekä voimistaa asukkaiden puolesta toimivien rakennuttajien toimintamahdollisuuksia asuntotuotannossa.

RENTO –palvelun käyttäjälähtöisyys pystyy tuomaan arvokasta lisäarvoa kumppanikaavoitukseen perustuvissa hankkeissa ja luo samalla myös kysyntää erilaisille tonteille.

Työmarkkinoiden muutoksen myötä alueellinen liikkuvuus on lisääntynyt, työurat ovat yksilöllistyneet ja työajat eriytyneet. Tästä syystä monet instituutiot, kuten suhteellisen pysyvät perhe-, asuin- tai työyhteisöt, ovat menettäneet asemaansa yhteisöllisyyden ja vakiintuneiden sosiaalisten verkostojen ylläpitäjinä.  Samaan aikaan keskustelu yhteiskunnallisesta muutoksesta on yhtäältä nostanut entistä vahvemmin esiin sosiaalisten siteiden merkityksen yhteiskuntien toimintakyvylle sekä yksilöiden hyvinvoinnille: tuotannollinen joustavuus ja innovaatioiden merkitys on korostunut taloudessa, mikä taas on lisännyt sosiaalisen verkostoitumisen, kollektiivisen oppimisen ja yhteistoiminnan merkitystä.